Suomi-Kreikka-yhdistyksen tarkoituksena on lisätä Kreikan valtion ja kulttuurin tuntemusta sekä levittää tietoa antiikin ja erityisesti tämän päivän Kreikan sivistyksestä, historiasta, yhteiskunnasta ja taloudesta. Yhdistys on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton.

Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys tekee jäsenistönsä keskuudessa ja sen ulkopuolella yhdistyksen tarkoitusperiä edistävää valistustyötä harjoittamalla tiedotus- ja julkaisutoimintaa, pitämällä esitelmätilaisuuksia ja edistämällä kreikan kielen ja muuhun kreikkalaiseen kulttuuriin liittyvää opetusta. Toimintansa tukemiseksi yhdistys järjestää varainkeräyksiä, arpajaisia, myyjäisiä sekä huvitilaisuuksia. Lisäksi yhdistys voi ottaa vastaan jälkisäädöksiä ja lahjoituksia sekä omistaa kiinteistöjä, osakkeita ja muita arvopapereita.

Helsingin Suomi–Kreikka-yhdistyksen perustamiskokous pidettiin 26.2.1957 Hotelli Kämpissä. Yhdistys perustettiin professori Edvin Linkomiehen aloitteesta. Perustamiskokouksen puheenjohtaja Kansallisteatterin pääjohtaja Arvi Kivimaa totesi puheessaan ”On tosiaankin tarve perustaa Suomi–Kreikka-Yhdistys Helsinkiin – onhan Kreikka kulttuurin perusmaa”. Perustajajäseniä oli 26 ja ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin professori Edvin Linkomies. Perustamisvuoden lopussa jäsenmäärä oli 107.

Linkomiehen persoonasta johtuen ei jäsenjuhlia järjestetty, mutta Kreikan kansallisina juhlapäivinä järjestettiin tilaisuuksia. Vuonna 1961 maisteri Lilja ehdotti, että yhdistyksen toimintaan sisällytettäisiin myös kevyempää ohjelmaa.

Seurahuoneella 1967 pidetyssä vuosijuhlassa tanssiopettaja Åke Blomqvist opetti kreikkalaisia tansseja, mutta varsinainen yhdistyksen tanssikurssitoiminta alkoi Rauni Vornasen aloitteesta 1972.

Yhdistyksen toiminnassa oli hiljainen kausi 1970-luvun alussa, mutta 1973 tapahtui piristyminen ja jäsenmäärä nousi yli 300. (Suurimmillaan jäsenmäärä on ollut vuonna 1988, jolloin jäseniä oli peräti 1600). Vuosi 1974 olikin sitten jo sangen vilkas; järjestettiin ensimmäinen matkailuilta, teatteria, kielen opiskelua jne.

Yhteistoiminta kreikkalaisen siirtokunnan kanssa alkoi 1975. Yhdistys huomattiin myös valtakunnallisella tasolla, kun yhdistyksen puheenjohtaja ja sihteeri olivat kutsuttuina ETY-kokouksen päättäjäistilaisuudessa.

Kreikan kielen opiskelu alkoi, kun Kansanvalistusseura vuonna 1976 aloitti kirjekurssit. Nyt kreikkaa saattoi opiskella missä tahansa Suomessa. Yhdistyksen järjestämät kielikurssit alkoivat 1967 opettajana lehtori Jussi Korhonen.

Yhdistys sai oman embleemin (tunnuskuvion) vuoden 1982 25-vuotisjuhlassa. Vuosi oli vilkas ja jäsenistö kiinnostui kulttuuriaiheistakin. Tanssi-innostus oli valtavaa ja 40 henkinen joukko matkusti Ateenaan opettelemaan kreikklaisia tansseja.

Yhdistyksen toimintaa oli pyöritetty vaihtelevissa paikoissa, mutta käännekohta tapahtui 1982, kun silloinen puheenjohtaja Christina Walli kävi Ateenassa tapaamassa yhdistyksen ystävää Konstantinos Lazarákisia, joka ilahtuneena yhdistyksen vireästä toiminnasta lahjoitti 100 000 markkaa. Tällä lahjoituksella ja pankkilainalla hankittiin yhdistykselle huoneisto Vuorimiehenkadulta. Rahatilanteen parantuessa ostettiin nykyinen Inkoonkadun huoneisto 1989.

Musiikilla on ollut vahva sija yhdistyksen toiminnassa. Konserttitoiminta alkoi varsinaisesti vuonna 1987, kun yhdistys onnistui saamaan megatähti Jorgos Dalaraksen konsertoimaan Kulttuuritalolle. Häntä seurasivat mm. Haris Aleksiu, Manos Hadzidakis, Glikeria, vuonna 1991 Eleftheria Arvánitaki, Jorgos Dalars uudelleen ja kesäjuhlan tähtenä Akropoli Kombania Ateenasta. Seuraavana vuonna saapui Jannis Parios. Tapahtumista mainittakoon 1998 Kaapelitehtaalla pidetty kreikkalaisen kansanmusiikin ja -tanssinsuurtapahtuma, johon osallistui peräti 600 juhlijaa.

Kerhotoiminta oli vilkasta. Oli taidekerho, matkailukerho ja yhteiskunnallinen kerho. 1990-luvulla kerhotoiminta muuttui jäsentapahtumiksi, joista suosituimmat olivat matkailuillat.

Yhdistys alkoi 1975 jäsenkirjeiden ohella julkaista Filellinas-lehteä kahdesti vuodessa. Vuonna 1980, kun kolmen yhdistyksen voimin perustettiin Suomi–Kreikka-yhdistysten liitto, tuli lehdestä Liiton lehti. Christina Wallin puheenjohtajakaudella vuonna 1993 jäsenkirjeet muuttuivat A5-kokoiseksi lehdeksi, joka ilmestyi joskus jopa kahdeksan kertaa vuodessa. Lehti muutettiin neljä kertaa vuodessa ilmestyväksi vuonna 1993.

Yhdistys on harjoittanut myös humanitääristä toimintaa. On autettu Kyproksen pakolaisia ja Salonikin maanjäristyksen uhreja. Vuonna 1987 se ryhtyi kummiksi kyproslaiselle Andreas Siamtanisille. Hänen jälkeensä kummilapsina olivat Hristina ja Teresa Troianu. Tällä hetkellä yhdistyksellä ei ole kummilasta.

Yhdistyksen tullessa 2000-luvulle on jäsenmäärä laskenut huippuvuosista puoleen johtuen suuresta kilpailusta ihmisten vapaa-ajasta. Suomi–Kreikka-yhdistys katsoo kuitenkin luottavaisena tulevaisuuteen.